Viime päivinä virtuaaliresidenssini on matkustanut pitkänmatkan bussissa ja junissa, vieraillut Tampereen Tarinatehtaalla, ollut mukanani Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokouksessa, Helsingissä Suomen Kirjailijaliiton syyskokouksessa sekä Tampereella Kädentaitomessuilla. Olen ollut kaikissa paikoissa kirjoittavassa tilassa, vaikka olen toki hoitanut myös muita velvollisuuksia. Kirjoittavassa tilassa viipyily tarkoittaa itselleni tietoista päätöstä olla havainnoiva, avoin, työtätekevä ja vastaanottavainen, vähän kuin opaskoira, kun sille pukee työvaljaat.
Kesän muistot alkavat yhä vahvemmin sekoittua marraskuiseen hämärään. En ole enää varma, mikä ajatukseni on peräisin mistäkin ajasta. Olen käynyt yhä uudelleen läpi punaisen erilaisia muotoja, aggressiivisuutta, välttämättömyyttä ja melankoliaa. Olen oppinut, että värit ovat vuorovaikutuksessa keskenään eikä väriä voi havaita sellaisenaan, vaan sama väri voi näyttää väriympäristöstä johtuen erilaiselta. Olen varma, että punainen on huomattavasti punaisempi marraskuun hämärässä kuin kesän kirkkaudessa. Sen näkee myös kuvasarjojeni erilaisuudesta. Siinä missä One Hundred Red Things In Summer 2018 –sarjan joissakin kuvissa punainen on lähes kadonnut, #jotainpunaistamyösmarraskuussa suorastaan pursuaa kirkasta punaista.
Ruusunpunainen, amarantti, viktorianpunainen, venetsianpunainen, kobolttipunainen, milling red, mönjä, sinooperi, turkinpunainen, ultramarine red. Tiesitkö, että lapselle annetuista värikynistä ensimmäisenä kuluu loppuun punainen? Tai että egyptissä punainen oli kuoleman väri, kuollessaan ihminen ”muuttui punaiseksi”? Kiinassa punainen kuvaa onnea ja Euroopassa punaiseen ovat pukeutuneet niin sotilaat kuin aristokraatit. Myös Jeesuksen opetuslapsista Johanneksen vaate on yleensä maalauksissa punainen kuvaamassa erityisen läheistä suhdetta. Mitä enemmän kaivelen, sen kummallisempiin faktoihin törmään. Punaisen sävyistä itselleni läheisimmäksi on kuoriutunut väri, jota voisin määritellä tomaatinpunaiseksi. Suhteessani punaiseen väriin olen siirtynyt välinpitämättömyyden tilasta kiinnostuksen kautta ihastumisen tilaan. Käytän sanaa tila, sillä väristä on tullut paikka, jossa olla.
Värien erottelukyky sijaitsee aivojemme limbisessä järjestelmässä, joka säätelee mm. tunteita. Voidaanko väreillä myös manipuloida? Hyvin luultavasti kyllä. Jo 70-luvulla vaaleanpunaisia eristyssellejä käytettiin aggressiivisten vankien rauhoittamiseen Amerikassa. Ei ole sattumaa, että ravintoloissa käytetään paljon punaista, sillä punaisen on todettu nostavan ruokahalua. Tutkijat toteavat, että ihminen reagoi esineen väriin vahvemmin kuin muotoon, mutta enemmän kuin väri itsessään, vaikuttaa reaktioihimme kuitenkin värin tummuus- tai vaaleusaste.
(Kuva haluaa kellahtaa kyljelleen, vaikka sen pitäisi olla pystyssä. Olkoon sitten näin)
Samalla kun yhä pohdin punaisia ajatuksiani, jossakin toisaalla Teemu Tuovinen tekee omaa työtään kuvien ja runojen saattamiseksi pelilliseen muotoon. Lopullinen ulkoasu nytkähtää aina pala kerrallaan eteenpäin ja viimeisin näkemäni versio kuvien ja tekstien sijoittelusta näyttää jo todella hienolta! Minulla on nyt kasassa 69 tekstiä, joten olen yhä omassa aikataulussani. Löysäilyyn ei toki ole varaa mutta välillä on tehtävä muutakin, jotta jaksaa keskittyä kirjoittamiseen. Voi vaikka karata messuille.
Olin eilen Kädentaitojen messuilla Tampereella. Hämmästelin sitä valtaisaa määrää lahjakkaita ihmisiä, joiden tuotteita oli myynnissä: koruja kaikista kuviteltavista olevista materiaaleista, opaskirjoja kädentaidoista, saviastioita, puukkoja, käsinvärjättyjä lankoja, käsilaukkuja, mekkoja, mielikuvituksellisia askartelutarvikkeita, lammasta, poroa, hirveä, pellavaa, puuvillaa, alpakkaa. Ihmisiä tungokseen asti, yli 50 000 kävijää! Se kertoo, että käden taidot, ajattelun taidot ja luovuus ovat yhä merkityksellisiä ja arvostettuja, vaikka voimme ostaa kaiken myös valmiina.
Messuilla Suomalaisen Kirjakaupan Jääskeläisen Sari antoi minulle punaisen Ecoline Brus Pen –sivellinkynän testattavaksi ja totesi, että tämähän sopii, kun sinulla on se punainen projekti menossa. Tuntui mukavalta, että kirjallisella kentällä projekti on pantu merkille. Kuulin, että myös täällä työpäiväkirjassa on käynyt kovasti vieraita. Jättäkää vain rohkeasti kysymyksiä ja kommentteja, jos se tuntuu hyvältä! Ja oikein mukavaa minkä tahansa väristä päivää sinulle. Minä sukellan takaisin punaiseeni.
Ostin muuten messuilta vähän lankaa. Helppo arvata, minkä väristä ;)
Kuvassa olen kirjoittamassa Tampereen Tarinatehtaalla. Alhaalla oikealla ahkera assistentti.