Yksi tämän projektin hienoimpia asioita on ollut se, että sain projektille oman logon, kuten aiemmatkin virtuaaliresidenssiläiset. Logon suunnitteli Lauri Hei. Sain valittavakseni useita erilaisia vaihtoehtoja ja alkuun valinta oli vaikea. Oli liian monta hienoa logoa, joihin koin yhteyttä. Kun lopulta osasin tehdä päätöksen, olin iloinen ja varma, että päätös oli oikea.
Vahva punainen ja upea ja ytimekäs ilme, eikö?
Koska olen kesän alusta lähtien leikkinyt valokuvilla, tahdoin altistaa myös logon erilaisille katselutavoille. Monistin logoa, kunnes se ikään kuin katosi itseensä:
Seuraavaksi päätin ”polttaa” logon. Ensin siitä tuli tällainen:
Sitten tällainen:
Olen projektin aikana huomannut, että punaisessa on minulle aina mukana jotakin mustaa. Tätä on vaikea selittää. Kun näen punaisen asian, näen sen syvyydessä mustaa. Näin ei väriopillisesti ole, tämä on puhtaasti tunnekysymys. Ehkä se on opittua? Olen nähnyt tämän yhdistelmän niin monta kertaa, että näen sen, vaikka sitä ei ole? Ajatelkaa: lenkkareita, urheilujoukkueita, koruja, reppuja, autonpenkkejä, Minni Hiirtä, Coca Colaa (Zero), lippiksiä, työtuoleja, ajokypäriä, alusvaatteita, toimistotarvikkeita, silmälasinkehyksiä, lompakoita, jopa täysin mustalla mustajoutsenella on punainen nokka!
Logo muuttui lähes mustaksi niin kuin joskus muuttuu joku asia, jonka tahtoisi muistaa, mutta ei onnistu palauttamaan sitä mieleensä. Onko kadonnut kohde muistissasi musta vai värittömän vaalea kuin haihtunut tai valoa hohtava aukko? Minulle se on musta.
Lauri Heille kiitos, että sain leikkiä logolla!