Lentokone suihkii kuin neula
taivaan ristipistotyöllä

kerjäläinen pyytää kolikkoa, annan
puolet omastani
kolo joka on päivän ja yön välissä
täyttyy sinisellä silkillä

autot torin laidalla siistissä rivissä
kuin kaupungin hampaat

Umpikuja on sijainti johon kannattaa pyrkiä, se on paikka
jossa merkilläkin merkittynä on jotakin merkittävää, oi

jos umpikujan pää olisi yhdentekevä, kuva katkeaisi
pelkkään valkoiseen palkkiin

mutta tuo punainen kohtu
tuo punainen teatterisali
punainen polttouuni, jonka luukuista
astut vain yhteen suuntaan

Punainen on aina statement

on ärsyttävää sekoittaa kieltä
toisen suussa

kun kävelet halki kaupungin
meteli saattelee sinua mutta
kun halkaiset metsän, muutat sen laulun:

lintujen melodia varioi aiheuttamaasi uhkaa

Sininen on kevyt. Punanen on painava. Vihreä on kaikkiläpäisevä
se työntyy jokaisesta asvaltin raoista ja ohimosta mullan alla

voiko punaiseen pukeutua puolihuolimattomasti ikään kuin vahingossa?
ostan nyt tämän punaisen paidan, kun sitä ei ole sinisenä

vanhemmiten silmän siniset tappisolut vähenevät
ja taiteilijat putoavat sokeaan siniseen kauteen

kuin veteen johon lopulta hukkuu vastustamatta

Tunnistan jotkut värit:
humisevan vihreän, ryömivän harmaan, ja punaisen
joka tykyttää nopeammin kuin kolibrin sydän
mutta sitten tulee pimeä

yön moottori yskii, ajattelen
neandertalinihmisiä, jotka hautasivat vainajansa
verenväristen kukkien kanssa
ja miten veren perintö jatkuu:

yhä se joka kantaa valoa
on pimeyden ympäröimä

Kuu kuljeskelee ympyrää kuin sateeseen jätetty kosija
nyt se sohii kepillään pimeitä nurkkia, nyt se jo ulvoo

pelkään, että se kompastuu ja nolaa itsensä entisestään

avaan ikkunan ja päästän sen huoneeseen

Aikaisin aamulla kaupunki on täynnä polkupyöriä
penkkejä vasten, taloja vasten, vasten toisiaan
ohjaustankojen käsivarret kietoutuneina runkojen ympäri
ketjut nilkoissa. Tai sitten ne ovat ihmisiä
sillä tuossa lentää hattu, se lentää sisään kahvilan ovesta

Latte Normal Size, Please, ja Jes Jes
muffinssi, joka on pukeutunut koreaan takkiin.

Musiikin tarkoitus kahvilassa on
poistaa kiusallinen hiljaisuus:

joka nuotti koskettaa hiljaisuuttani
kuin eläimen paljasta vatsaa

Katsot mitä tahansa riittävän kauan, se katoaa
alkuillan hento punerrus muuttuu yön sineksi

yökköset liimautuvat kuin laastarit talon kylkiin
ja aamun rattaat kitisevät taivaanrannassa

kuulet toiston ennen kuin ymmärrät
mikä toistuu

Mount Everestin voi upottaa Mariaanien hautaan:
hyvin mahtuu, siellä asuu merisika ja meritähti
joka kestää 50 jumbojetin painon selällään
joku senkin on kokeillut

ajatuksen avulla kaikki mahtuu pieneen tilaan
rakkaus sydämeen, totuus valheeseen
ja Tyynimeri pulloon

Unessa en koskaan näe itseäni
kuolleena mutta ovet eivät avaudu
jalat liiku: tulee jokin suuri musta ja

miten terävästi tuoksuu ulkoa vastaleikattu nurmi
sille, jonka ruohonleikkuri on rikki