Siinäpä on suloinen pikku historia
tuossa se makaa puun alla kuin
irti sahattu kuivunut oksa
sillähän on vallan kaksi päätä
antaisimmeko sille jonkin nimen
sellaisen jolla voisimme sitä kutsua
aina kun tarvitsemme selityksen tälle hetkelle?
nyt nurkan takaa lentävät linnut
ne visertävät kauniisti kuin dinosaurukset
kirjataan tämä ylös, tämä suloinen pikku historia
se näyttää aivan omenalta jonka yli on ajettu
Jonakin päivänä hän on
toisinaan ei
ehkä hän on pelkkää satua
miten sellaisesta voisi olla kertomatta?
sillä aina tulee ilta ja aina
olipa kerran susi joka saattaa tappaa
lapset mutta toisaalta, saattavathan ne äiditkin
väsyä. Hän on lapsi, äitinsä lapsi
ja susi hänellä on silmissään
Kauppahallien korkeissa saleissa
purkkeihin vangitut pelargoniat ja vielä pienemmissä
yrttien juurivyyhdit
tiheät valkoiset aikeet
kuin kallon läpi työntyvät ensimmäiset hiukset
valo ottaa kuvia, minussa toistuu kaikki näkemäni:
lihan vaimea punerrus, kärsien ja sorkkien kylmyys
vitriiniolo
On ilta, viimeinen valon karva hohtaa kissan päässä
kissa vajoaa malvahorisonttiin
ja nuolaisee tyytyväisenä nenäänsä, siihen et sinä pysty
sanon kissalle, että lähden matkalle, tahdon nähdä
miten satamat yhdistävät sata maata
kissa kiertyy kerälle kuin unen syvään veteen vajoava simpukka
et näe sitä enää, näet vain minut
Asioita, joita voi helposti pitää varalla:
inkivääriä, limeä, surua
ja valmiita kiitospuheita taskun pohjalla
yksinäisyys ei ala yllättäen
vaikka juuri jonakin tiettynä päivänä huomaat:
ei ole ketään kenelle kertoa
että pihalammessa kurnuttaa joku
Ehkä rakkaus tekee meistä sokeita
helle sulattaa silmät ja järjen
yö painaa kuun kallelleen kuin kypärän
kun palaat kotiin, kissan anturoista
on jäänyt lattiaan tähtikuvioiden kartta
on outoa, jos et näe sitä
Moni uskoo silmiään, vaikka kaikki mikä on silmään otettu
on pimeään vangittu
joku kysyy myöhemmin, mitä oikein näit
kukan vai linnun
ja kaikki mihin uskot, lentää pois
Olemme täällä kesän huoneessa
jossa kielesi on pitkä kuuma naru
sanon sinulle, että punaisesta väristä on hyötyä
liikuntasuorituksissa mutta haittaa kun on kyse
älyllisestä tehtävästä
sinä punastut, punainen leviää kuin pakkoneuroosi
oletko muuten huomannut, että hotellista lähtiessä
on aina katsottava kaappeihin
vaikka tietää, ettei ei ole pannut niihin mitään?
Joka kerran pidellessäni vauvaa, hämmästyn
voimakasta ja lihaksikasta ruumista:
se voisi yhdellä potkulla
singota minut alas maapallon laidalta
linnut tulevat pihaan kuin ei olisi lapsia
jotka aina ajavat ne pois
nähdä jonkin lehahtavan, siivekkään tai ilon, on ihme
mutta nähdä jonkun jäävän ulkopuolelle
Se mihin katson, kasvaa kolmiulotteiseksi
huomio nostaa kukan keskeltä nurmea
ja ajatukseni paistavat minusta läpi, mieli
halkeilee kuin laastille maalattu graffiti
kun suljen silmät hirveä isopäinen olento
syyttää minua ideologiansa varastamisesta
sanon, että tunnen surinaa päässä, yhteisessä päässämme
merkitsen muistiin: huomio muuttaa meidät ja aivot
saattavat milloin tahansa
lauseesta tehdä oudon